Tänään mulla oli ensimmäisen jakson viimeiset kokeet. Kaksi tenttiä samana päivänä, oh yeees. Mietin tuossa aiemmin, että mitä haluan tehdä sitten kun niistä on selvitty, ja näin mukavasti flunssaisena tulin siihen tulokseen että haluan maata sängyllä ja naputtaa blogia. Pitäkää bileenne. Toistaiseksi.
Tällä tekstillä on funktionsa myös mun vitutuksen purkajana ja päänselvittelynä, koska mua ahdistaa ja stressaa ja aion täällä kivasti siitä avautua. Asiahan on nimittäin niin, että mulla on nyt tähän mennessä ollut kolme tenttiä, joista yhdestä olen saanut tuloksen - ei mennyt läpi. Toinen on siinä ja siinä, kolmas jos menee läpi niin opettajan arvostelukyvyssä on jotakin vikaa. Ja ei, tämä ei ole nyt sellaista kympin tytön ininää joka kuitenkin päättyy siihen, että arvosana on kiitettävä. Sen sijaan mulla on oikeasti hyvin pettynyt ja petetty olo - eihän vaihto-opiskelun pitänyt olla tällaista? Vaihdossahan kuuluu ottaa chillisti ja bilettää, right?
No, oonko bilettänyt? Enpä juurikaan. Oonko opiskellut? Ihan helvetisti enemmän kuin Suomessa ikinä. Mun opinnot kotona menee keskimäärin näin: käyn luennoilla (yleensä aina mutta en juuri stressaa jos välillä jää välistä) vilkaisen diat, luen puolet tenttikirjasta, menen ja tentin ja nelonen napsahtaa. Mun opinnot täällä menee sitä vastoin näin: istun joka ikisellä luennolla, osallistun kaikkiin seminaaritapaamisiin, teen muistiinpanoja, kahlaan dioja läpi, luen artikkelit, alleviivaan, luen uudelleen, luen muistiinpanot, ryhmäopiskelen, googlaan, seison vittu päälläni ja tanssin sadetansseja jotta ymmärtäisin jotakin. Mikä on lopputulos? Evotan, epäonnistun, failaan - you name it, I do it. Joko mun taktiikoissa on vikaa, luen siltikin liian vähän tai oon vaan yksinkertaisesti yksinkertainen.
Olipa syy mikä hyvänsä, se on todella turhauttavaa. Okei, osan tenteistä voin uusia, mutta se nyt ei varsinaisesti oo mikään unelmahomma, koska mulla on myös toinen jakso tentteineen tuloillaan.
Okei, tiedän että voisin varmasti tehdä vielä paljon enemmän töitä. Tuntuu vaan niin julmalta pudotukselta tulla kotisysteemistä yliopistoon, jossa arvosteluasteikko on periaatteessa nollasta kymmeneen ja läpi pääsee mahdollisesti 5,5:n arvosanalla. Makustelkaapa sitä. Siinä on oikeesti aika todella suuri ero verrattuna asteikkoon, joka on nollasta viiteen ja jossa ykkönen on jo hyväksytty.
Mulla oli myös lapsellinen usko siitä, että epäilyksistäni huolimatta olennaista täällä olisi ymmärtää kokonaisuuksia. Hah hah, just niin joo. Nippelitieto on todellakin tarpeen. VMP.
No, nyt kuitenkin tämä jakso on hoidettu, ja uusinnassa nähään sitten kesäkuun puolella. Saanpahan sentään elämäni takaisin edes hetkeksi ja pääsen pitkästä aikaa tekemään jotakin muutakin kuin istumista ja lukemista. Ehkä tämä tästä. Inhale, exhale. Kyllä se siitä. Phuuh.
Hasta luego, amigos!
- L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti