Jottei jäisi liikaa sitä, mitä vapaa-ajaksi kutsutaan

Lähtöön on viitisen viikkoa. Sen sijaan että tekisin oikeasti tärkeitä ja olennaisia asioita, leikin varisprinsessaa siskontytön kanssa, lakkaan varpaankynsiä, järjestelen luentomuistiinpanoja ja juon siideriä.

Huomisesta alkaen pidän viikon lomaa kaikesta ajatustyöstä vaativasta. Hiihdän, syön ja tuijotan netflixiä seitsemän päivää Rukalla. Sen jälkeen lienee aika ihan oikeasti tehdä jotakin ja hoitaa esimerkiksi seuraavat asiat:

• vakuutus (helevetti sentään kun ei nykynen riitä)
• liittymä (hnnngh mitä mää teen auttakaa)
• luottokortti (90 NOPPAA KASASSA PARTY ON)
• muutto (....fffuu)
• kela-asiat (nääkin olis voinut hoitaa aikaisemmin.)
• loput kurssi-ilmoittautumiset ("luennoitsija sairastui - koko kurssi perutaan. vittu jes.)
• alustava pakkauslista (koska listat ♥)
• irtisanoutuminen töistä (jes? jes!)
• jonkinlaiset läksiäiskinkerit (järkätkää joku mulle? jooko? ylläri?)
• viime hetken "mäoikeestitodellakintarviinsellasen" -hankinnat (= ihan maan perkeesti tavaraa)

Pyydän saada huomauttaa, että esimerkiksi kohta neljä on hintsusti aikaavievä. Jessussentään, tästä ei tuu lystiä. No nyt sitä lomaa tähän väliin kuitenkin, feliz navidad ja silleen.

Tässäpä vielä iloksenne näpsäkkä kartta Hollannista. Meitsi hengailee tuolla ihan ylhäällä.

Niin ja! Se kauan kaivattu bloglovin !

Only hate the road when you're missing home.

Mun kirjoita näistä -listalla on yksi aihe ihan ylitse muiden: ikävöinti.

Tää on sellainen aihe, mitä mietin paljonkin. Tiedän olevani ikävöivää sorttia. Vaikka uusien tyyppien tapaaminen on ihanaa, kiinnyn ihmisiin melko hitaasti. Ja kun sitten kerran on kiinnytty, pysyttelen melko lailla näiden ihmisten seurassa ja kaipaan sitä aktiivisesti. Se tulee aivan takuuvarmasti tuottamaan kevyttä angstia kevään aikana.

via huffpost.com

Mitä tähänastinen elämäni on minulle kuitenkin opettanut on se, että kahta elämää ei voi elää yhtä aikaa. Puoli vuotta Hollannissa tarkoittaa uuden elämän luomista puoleksi vuodeksi. Uudet ystävät, uudet opinnot ja uudet vapaa-ajan aktiviteetit. Oon miettinyt muutamia ohjenuoria itselleni keväälle.

• Skypeily perheelle ainoastaan about kerran viikossa. Voisin valittaa ikävääni äidille vaikka joka päivä, mutta se ei ihan oikeesti ole kovinkaan produktiivista tai fiksua mun itseni kannalta. Lisäksi Suomen-kuulumisien kuuleminen saa mut kaipaamaan kotiin, siihen elämään josta mun on nyt ihan pakko sattuneesta maantieteellisestä syystä pitää pientä taukoa. 

• Jatkuvan facebook-chattailun ja whatsappailun osittainen vaihtaminen kirjeisiin. Kirjeiden kirjoittaminen on ihanaa ja niiden saaminen vielä ihanampaa. Lisäksi on pakko hyväksyä se, että vastaus ei tule minuuteissa. Oppiipahan kärsivällisyyttä.

• Suomi-ihmiset saavat toki tulla visiitille Hollantiin, mutta kohtuuden rajoissa. Tähän mennessä about jokainen tuttu ja ystävä on ilmoittanut halukkuutensa vierailuun, mutta en toki oleta että kaikki mitenkään pääsisivätkään. Ne, jotka sitten toden teolla haluavat tulla, ovat tietyssä priorisointijärjestyksessä: mun pitää saada myös vapaita lomia omalle reissaamiselle ja Hollanti-tutkimusmatkailulle. 

• Ei Suomi-lomia vaihtoaikana. Se on kallista ja melko hölmöä mulle, koska aijai sitä hetkeä kun pitäisi lähteä takaisin Hollantiin. 

• Laura, mene mukaan bileisiin, illanviettoihin, vaihtari-infoihin ja -tapahtumiin. MENE! Aina ei inspaa ja joskus on kurjaa, mutta se kantaa hedelmää pidemmällä aikavälillä.

Semmosia. Jokaisella on omat keinonsa selvitä koti-ikävästä, mutta itse toivon näillä neuvoilla pääseväni eroon pahimmasta angstista. Toisaalta ikävä ja heikot hetket on vaan hyväksyttävä. There can't be a rainbow without a little rain. 

Hei muuten, kävijätilastot näyttävät mukavilta, mutta olisi ihan lystiä myös tietää ketkä tätä seuraavat. Ryhtykää lukijoiksi, kommentoikaa olemassaolostanne tai laittakaa esim postikortti, jossa kerrotte mieltymyksestänne mun ihastuttavaan hengentuotokseen. 

Rakkautta, lämpöä ja valoa!

Laura

"In actual fact Holland is a railroad stage between France and Germany across Belgium, along the boring coast of a gray sea"

Hyvää sunnuntai-iltaa, toverit.
No niin, aloitetaas hiljalleen siitä vaihtoasiasta sitten.

Viime vuonna näihin aikoihin (?) olikin sitten edessä se vaikea päätös - mihin hittoon sitä hakisi vaihto-opiskelijaksi. Olin pitkään ajatellut että Irlantiin tietysti, mihinkäs muuallekaan, mutta Erasmus-papereita täytellessä iski epäluulo. Ensinnäkin: mun aineelta tai laitokselta ei ole paikkoja kuin Pohjois-Irlantiin. Haluanko sinne? En välttämättä. Pitäisi siis hakea jonkun toisen aineen/laitoksen/vastaavan kautta, mikä ei hotsittanut. Puheviestinnän kautta menemällä varmistuin siitä, että omaa alaa edes etäisesti liippaavaa opetusta varmasti on tarjolla.

Groningen - via aiesec.nl

Jostakin ihmeestä sitten repäisin tuon Hollannin. Vielä tähänkään päivään mennessä ei ole selvinnyt että mistä ihmeestä se ajatus tuli. Kaipa mulla siinti mielessä puukengät, tulppaanit ja halpa olut. Vanhempien puhisopiskelijoiden Groningen-hypetyksellä saattoi olla vaikutusta. Ja viime kädessä oli vain pakko keksiä jotakin. No, pitkällisen arpomisen jälkeen Groningen sitten todellakin ohitti Belfastin ja kas kehveliä, tässä sitä ollaan. Matkalla yliopistoon, joka on maailmanlaajuisella rankinglistalla 89. Voi herramunjee.

Myöhemmin sain vielä kuulla, että äidin serkku on asunut kaksitoista vuotta Groningenissa ja hänen aviomiehensä on toiminut friisin kielen opettajana tulevassa yliopistossani. How cool.

Hollannissa ehdottoman hyvää:
- lyhyt matka noin kaikkialle
- mainiot yhteydet noin kaikkialle
- halpa olut
- pyöräilykulttuuri
- kaikki, ihan kaikki puhuvat hyvää englantia
- säätila on ihan ookoo ja kevät tulee aikaisin
- helvetisti kulttuuritarjontaa
- vapaamielisyys
- suomalaiseen mentaliteettiin sopiva järjestelmällisyys ynnä muu
- Amsterdam
- keskimäärin korkeatasoinen opetus yliopistoissa
- ei ole mäkiä joissa hikoilla itsensä läpimäräksi pyöräillessään
- kuninkaalliset

Vähän puolestaan kyrsii seuraavat seikat:
- hintataso on semikorkea
- Groningenin asuntotilanne
- opetus on yksityiskohtiin keskittyvää ja vaativaa
- ei ole niitä mäkiä. Iso Pohjanmaa. Yhyy.

Buda, Pest ja Budapest

Viime viikosta leijonanosa kului Budapestissa. Ajattelin teidän iloksenne jakaa muutaman matkavinkkini sinne, sikäli mikäli kun sellaisia voin tällä tutustautumisella antaa. Kyseessä on suhteellisen suuri kaupunki, joten näkemistä, tekemistä ja kokemista riittää joka tapauksessa luultavasti yli oman tarpeen.

Tässä siis muutama täsmävinkki siihen, missä syödä, missä käydä ja mitä nähdä.

Puheviestijät lempipuuhassaan - KIOSK Budapest

Jos haluat semisti fiinimpää evästä ilman jumalatonta laskua, suuntaa KIOSKiin. Vietettiin siellä viimeistä yhteistä excuiltaa ruoan, juoman ja perinteisen puheviestijäkälätyksen merkeissä.

Miljöö: Hipsterhalli. Viehko valaistus, oma DJ, pehmeitä sohvaloosseja ja söpöjä tarjoilijapoikia. Jumalattoman suurista ikkunoista avautuu näkymä Budan linnaan ja Elisabethin sillalle.

Ruoka: Hyvää fetasalaattia, mainioita kääpiöpurilaisia erilaisilla pihveillä, superhyvää tomaattikeittoa ja ihanaa, lämmintä suklaakakkua. Kasvissyöjälle pääruokalista ei ole kovinkaan antoisa, mutta se ei ole Budapestissa minkäänlainen yllätys.

Juoma: Olut, siideri ja viini kannattaa tältä erää unohtaa - valikoimassa ei ole erikoisuuksia ja hintataso on suhteellisen korkea. Juokaa drinkkejä. Tarjoilijoilta saa hyviä suosituksia, viinaa on riittävästi ja esteettisyyteen on panostettu. Eikä se hintakaan nyt päätä huimannut.

Omnom falafel! - Hummus Bar

Hyvää kasvisruokaa halajavan kannattaa kipittää Tonavan liepeille Hummus Bariin. Hotellin aulassa sijaitsevassa ravintolassa on mainio kasvisruokavalikoima. Minä söin maailman parasta falafeliä tahinilla ja pitaleivällä. Talon radler on itsesekoitettua. Halpaa on. Ah.

Hummus Barissa lounastettuaan voikin täysin vatsoin vaappua nurkan taakse Holocaust Memorial Centeriin. Museo on varsin uusi, todella vaikuttava ja se hyödyntää hienosti interaktiivisuutta. Fokus kohdistuu Unkarin juutalaisiin ja romaneihin. Museon kiertää hyvinkin tunnissa, mitä ei voi Budapestin toisesta kurjemmanpuoleista historiaa käsittelevästä museosta, House of Terrorista todeta.
Sisäänpääsy on alle 26-vuotiaalta EEA-alueen kansalaiselta vain 700 forinttia, ja museo on ehdottomasti hintansa väärti. Ovella on turvatarkastus, eli lempilinkkari kannattanee jättää kotiin.

Silta ja Gellertinvuori. Vuorella on vapaudenpatsas.

Pikkubudjetilla reissaavan on turhaa maksaa sisäänpääsyistä sinne tänne - Tonava niin Budan kuin Pestinkin puolelta on siltoineen nähtävyys itsessään. Budan puolelta löytyvät Géllertinvuori ja Linnavuori, joille reipaskinttuinen kiipeää katselemaan alle levittyvää kaupunkia. Epäilemättä worth it, itse jätin väliin hieman ankeiden säiden takia.

Széchenyin kylpylä

Kylpyintoinen ei kerta kaikkiaan voi olla missaamatta Budapestin mielettömän ihanaa kylpyläkulttuuria. Meidän kettujengimme kylpi Széchenyin kylpylässä, joka on rakennettu 1900-luvun alussa ja on Budapestin suurin terveyskylpylä. Altaat sijaitsevat uusbarokkisen linnan sisäpihalla ja vesi on pauttiarallaa 38-asteista. Altaita löytyy useampia, ja erikoisuutena on vesishakki. Suomi-ikäväiselle löytyy myös sauna, ja parillakympillä (euroissa) saa erilaisia hierontoja ja hoitoja.

Loppuillan meininkiä kannattaa lähteä tsekkailemaan johonkin Budapestin useasta rauniobaarista. Itse vietin tuntikausia Szimplan jumalattoman vesipiipun ääressä. Loistava sekoitus, aivan loistava. Jos viihdyt Rumassa, tulet rakastamaan Szimplaa. Oikeesti.

Ai niin - Unkarissa näemmä ei juuri harrasteta drinkkien tekoa viinamitan kanssa. Pidä varasi, seuraavan päivän krapula voi olla yllättävän kova, eikä superkänni nyt muutenkaan vieraassa maassa ole ainakaan tippaakaan parempi idea kuin kotimaassakaan.

Eipä muuta tällä erää.

"These boots are made for walking / and that's just what they'll do"

Hei vaan hei.

Aloitetaan lyhyellä esittäytymisellä, jos tätä vaikka lukee joskus joku muukin kuin äiti, siskot tai ystävät. Minä olen Laura, kaksikymppinen puheviestinnän opiskelija Jyväskylästä. Yliopiston lisäksi mun elämän täyttää irkkutanssi, mustavalkoiset eläinystävät, lukeminen, joogailu ja "kaikenlainen puuhastelu siellä täällä", miten voisin luonnehtia suurinta osaa asioista mitä teen.

Tämän blogin idea on toimia matkapäiväkirjana mun tähänastisen elämäni suurimmassa seikkailussa.

Reilun kahdeksan viikon päästä ajattelin nimittäin heivata omaisuudenpuolikkaan violetissa matkalaukussa hihnalle ja checkinnata itseni sinivalkoisille siiville. Siitä alkaa vajaan puolen vuoden seikkailu Groningenissa, kahdensadan tuhannen asukkaan yliopistokaupungissa Hollannissa. 

Miksi?

Heti yliopistourani alussa oli selvää, että minä lähden vaihtoon. Ei vain siksi, että se on helppoa ja hyödyllistä ja hyvin integroitu omiin opintoihini, vaan myös siksi, että haluan näyttää itselleni pystyväni siihen. Loppupeleissä olen suhteellisen vässykkä ja hyvin mukavuudenhaluinen, joten tämä ehkä tekee ihan hyvää. Ajattelin rustata erillisen tekstin myöhemmin siitä, miksi haluan Hollantiin, joten se jääköön tältä erää.

Koska vaihtoon on vielä hetki aikaa, bloggailen tänne sillä välin matkatarinoita muualta. Matkailu näyttelee suhteellisen suurta roolia mun elämässä. Se on palkinto, henkireikä ja parasta mahdollista laatuaikaa. Ajattelin myös kertoa vähän vaihtoprosessista, jotta tästä kaikesta voi vielä olla jotakin hyötyä jollekulle.

No, pidemmittä puheitta: welcome abroad. 

Matkalla Skotlantiin, 2010