perjantai 20. joulukuuta 2013

Jottei jäisi liikaa sitä, mitä vapaa-ajaksi kutsutaan

Lähtöön on viitisen viikkoa. Sen sijaan että tekisin oikeasti tärkeitä ja olennaisia asioita, leikin varisprinsessaa siskontytön kanssa, lakkaan varpaankynsiä, järjestelen luentomuistiinpanoja ja juon siideriä.

Huomisesta alkaen pidän viikon lomaa kaikesta ajatustyöstä vaativasta. Hiihdän, syön ja tuijotan netflixiä seitsemän päivää Rukalla. Sen jälkeen lienee aika ihan oikeasti tehdä jotakin ja hoitaa esimerkiksi seuraavat asiat:
  • vakuutus (helevetti sentään kun ei nykynen riitä)
  • liittymä (hnnngh mitä mää teen auttakaa)
  • luottokortti (90 NOPPAA KASASSA PARTY ON)
  • muutto (....fffuu)
  • kela-asiat (nääkin olis voinut hoitaa aikaisemmin.)
  • loput kurssi-ilmoittautumiset ("luennoitsija sairastui - koko kurssi perutaan. vittu jes.)
  • alustava pakkauslista (koska listat ♥)
  • irtisanoutuminen töistä (jes? jes!)
  • jonkinlaiset läksiäiskinkerit (järkätkää joku mulle? jooko? ylläri?)
  • viime hetken "mäoikeestitodellakintarviinsellasen" -hankinnat (= ihan maan perkeesti tavaraa)

Pyydän saada huomauttaa, että esimerkiksi kohta neljä on hintsusti aikaavievä. Jessussentään, tästä ei tuu lystiä. No nyt sitä lomaa tähän väliin kuitenkin, feliz navidad ja silleen.

Tässäpä vielä iloksenne näpsäkkä kartta Hollannista. Meitsi hengailee tuolla ihan ylhäällä.




Niin ja! Se kauan kaivattu bloglovin !

lauantai 7. joulukuuta 2013

Only hate the road when you're missing home.

Mun kirjoita näistä -listalla on yksi aihe ihan ylitse muiden: ikävöinti.

Tää on sellainen aihe, mitä mietin paljonkin. Tiedän olevani ikävöivää sorttia. Vaikka uusien tyyppien tapaaminen on ihanaa, kiinnyn ihmisiin melko hitaasti. Ja kun sitten kerran on kiinnytty, pysyttelen melko lailla näiden ihmisten seurassa ja kaipaan sitä aktiivisesti. Se tulee aivan takuuvarmasti tuottamaan kevyttä angstia kevään aikana.


via huffpost.com



Mitä tähänastinen elämäni on minulle kuitenkin opettanut on se, että kahta elämää ei voi elää yhtä aikaa. Puoli vuotta Hollannissa tarkoittaa uuden elämän luomista puoleksi vuodeksi. Uudet ystävät, uudet opinnot ja uudet vapaa-ajan aktiviteetit. Oon miettinyt muutamia ohjenuoria itselleni keväälle.


  • Skypeily perheelle ainoastaan about kerran viikossa. Voisin valittaa ikävääni äidille vaikka joka päivä, mutta se ei ihan oikeesti ole kovinkaan produktiivista tai fiksua mun itseni kannalta. Lisäksi Suomen-kuulumisien kuuleminen saa mut kaipaamaan kotiin, siihen elämään josta mun on nyt ihan pakko sattuneesta maantieteellisestä syystä pitää pientä taukoa. 
  • Jatkuvan facebook-chattailun ja whatsappailun osittainen vaihtaminen kirjeisiin. Kirjeiden kirjoittaminen on ihanaa ja niiden saaminen vielä ihanampaa. Lisäksi on pakko hyväksyä se, että vastaus ei tule minuuteissa. Oppiipahan kärsivällisyyttä.
  • Suomi-ihmiset saavat toki tulla visiitille Hollantiin, mutta kohtuuden rajoissa. Tähän mennessä about jokainen tuttu ja ystävä on ilmoittanut halukkuutensa vierailuun, mutta en toki oleta että kaikki mitenkään pääsisivätkään. Ne, jotka sitten toden teolla haluavat tulla, ovat tietyssä priorisointijärjestyksessä: mun pitää saada myös vapaita lomia omalle reissaamiselle ja Hollanti-tutkimusmatkailulle. 
  • Ei Suomi-lomia vaihtoaikana. Se on kallista ja melko hölmöä mulle, koska aijai sitä hetkeä kun pitäisi lähteä takaisin Hollantiin. 
  • Laura, mene mukaan bileisiin, illanviettoihin, vaihtari-infoihin ja -tapahtumiin. MENE! Aina ei inspaa ja joskus on kurjaa, mutta se kantaa hedelmää pidemmällä aikavälillä.

Semmosia. Jokaisella on omat keinonsa selvitä koti-ikävästä, mutta itse toivon näillä neuvoilla pääseväni eroon pahimmasta angstista. Toisaalta ikävä ja heikot hetket on vaan hyväksyttävä. There can't be a rainbow without a little rain. 

Hei muuten, kävijätilastot näyttävät mukavilta, mutta olisi ihan lystiä myös tietää ketkä tätä seuraavat. Ryhtykää lukijoiksi, kommentoikaa olemassaolostanne tai laittakaa esim postikortti, jossa kerrotte mieltymyksestänne mun ihastuttavaan hengentuotokseen. 

Rakkautta, lämpöä ja valoa!
Laura

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

"In actual fact Holland is a railroad stage between France and Germany across Belgium, along the boring coast of a gray sea"

Hyvää sunnuntai-iltaa, toverit.
No niin, aloitetaas hiljalleen siitä vaihtoasiasta sitten.

Viime vuonna näihin aikoihin (?) olikin sitten edessä se vaikea päätös - mihin hittoon sitä hakisi vaihto-opiskelijaksi. Olin pitkään ajatellut että Irlantiin tietysti, mihinkäs muuallekaan, mutta Erasmus-papereita täytellessä iski epäluulo. Ensinnäkin: mun aineelta tai laitokselta ei ole paikkoja kuin Pohjois-Irlantiin. Haluanko sinne? En välttämättä. Pitäisi siis hakea jonkun toisen aineen/laitoksen/vastaavan kautta, mikä ei hotsittanut. Puheviestinnän kautta menemällä varmistuin siitä, että omaa alaa edes etäisesti liippaavaa opetusta varmasti on tarjolla.


Groningen - via aiesec.nl


Jostakin ihmeestä sitten repäisin tuon Hollannin. Vielä tähänkään päivään mennessä ei ole selvinnyt että mistä ihmeestä se ajatus tuli. Kaipa mulla siinti mielessä puukengät, tulppaanit ja halpa olut. Vanhempien puhisopiskelijoiden Groningen-hypetyksellä saattoi olla vaikutusta. Ja viime kädessä oli vain pakko keksiä jotakin. No, pitkällisen arpomisen jälkeen Groningen sitten todellakin ohitti Belfastin ja kas kehveliä, tässä sitä ollaan. Matkalla yliopistoon, joka on maailmanlaajuisella rankinglistalla 89. Voi herramunjee.

Myöhemmin sain vielä kuulla, että äidin serkku on asunut kaksitoista vuotta Groningenissa ja hänen aviomiehensä on toiminut friisin kielen opettajana tulevassa yliopistossani. How cool.

Hollannissa ehdottoman hyvää:
- lyhyt matka noin kaikkialle
- mainiot yhteydet noin kaikkialle
- halpa olut
- pyöräilykulttuuri
- kaikki, ihan kaikki puhuvat hyvää englantia
- säätila on ihan ookoo ja kevät tulee aikaisin
- helvetisti kulttuuritarjontaa
- vapaamielisyys
- suomalaiseen mentaliteettiin sopiva järjestelmällisyys ynnä muu
- Amsterdam
- keskimäärin korkeatasoinen opetus yliopistoissa
- ei ole mäkiä joissa hikoilla itsensä läpimäräksi pyöräillessään
- kuninkaalliset

Vähän puolestaan kyrsii seuraavat seikat:
- hintataso on semikorkea
- Groningenin asuntotilanne
- opetus on yksityiskohtiin keskittyvää ja vaativaa
- ei ole niitä mäkiä. Iso Pohjanmaa. Yhyy.