torstai 27. helmikuuta 2014

Bryssel, Brussels, Bruxelles

Heipodei ja anteeksi - tiedän, että olen tämän postaukseni kanssa vähän myöhässä, mutta mulla kerta kaikkiaan näyttää olevan enemmän puuhaa kuin aikaa... enivei, nyt siis kuulumisia muutaman päivän takaa!

Cette ville, je l'adore. Menikö lähellekään oikein?

Kevät.

Mmmmhh.

Toverit ja puuhasteluhetki polaroidkuvan parissa


 Viime viikonloppuna kaksi kolmasosaa suomalais-amerikkalaisesta allianssista otti kiskot alleen ja suuntasi Brysseliin. Reissun kantava teema oli selvästikin vaikeuksien kautta voittoon - Hollannissa julkisen liikenteen käyttö ei ole mitenkään liian yksinkertaista, ainakaan jos haluuaa suorittaa esimerkiksi sellaisen ylivoimaisen vaikean toimenpiteen kuin ryhmälipun ostaminen. Jatkoyhteys Rotterdam-Bryssel vaati myöskin hieman turhautumista ja aikaa, mutta päästiin me sitten yllättävän kepeästi ihan junaankin asti. Matkustaminen kustansi kaiken kaikkiaan kuutisenkymppiä.

Bryssel oli valloittava.


Saavuimme hostellille melko myöhään perjantaina, mutta nälkä ajoi kaupungille, joka oli mielettömän sievä myös yövalaistuksessaan. Perjantai-illan kruunasi Auran (+ asuntotovereidensa) treffaaminen - oli huippua päästä näkemään edes yhtä maailmalle tehokkaasti levittäytyneistä puhiksista JA kokemaan pieni pala belgialaista opiskelija-asumista! Ja oh gooood miten Van Orley olikin sievä kotoiseen Blekerslaaniin verrattuna.

Lauantai meni kierrellessä keskustaa - lähinnä suu auki kulkiessa, ympäröivää arkkitehtuuria ihastellen. Pakolliset ranut, vohvelit ja suklaat testattiin totta kai. Voi hyvä sylvi sentään miten hyvää. Vedän ihan ilomielin keittoa (kirjaimellisesti, en kuvainnollisesti) ja salaattia tämän viikon siitä ilosta, että mun vohvelia kuorrutti vaniljajäätelö, kermavaahto, banaani, suklaakastike, tomusokeri ja mansikat. Ruokailujen välissä me jaksettiin jopa ihan vierailla museossakin, huhhei mitä kulttuuritulitusta.

sarjassamme "mikä tämän funktio on"

Niin ja ne oluet. Lindemansin vadelmaolut. Sitruuna-Hoegaarden. Rosé-Hoegaarden. Se hyvä kirsikkaolut. Limeolut. Persikkaoluen testaaminen jääkööt seuraavaan vierailuun.

Yksi parhaista asioista reissussa oli ehdottomasti seurue ja havainto siitä, että ohyesfinally mulla on jonkinlainen näkemys siitä ketkä täällä oikeasti ovat mun ystäviä. Niitä, joille voi puhua niin paljon enemmästä kuin vain säästä ja kursseista. Niitä, joiden kanssa voi yhteen ääneen todeta että ei, en olisi halunnut tehdä tätä reissua keidenkään muiden kanssa. It feels good, man.

Tykkään näistä.
Allekirjoittanut niin iloisena että ihan melkein itkettää.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

"Opiskelemaanhan tänne on tultu"

Valitettava totuus on se, että joudun ihanan unelmapuolivuotiseni aikana myös opiskelemaan. Siksipä ajattelinkin antaa teille pienen briiffauksen siitä, mitä oikeastaan täällä teen ja mitä kurssit pitävät sisällään. Ihan siltä varalta, että joku vaikkapa joskus tänne päätyy.

Periaatteessa mun kuuluu täällä suorittaa kolmekymmentä noppaa, aivan kuten Suomessakin tarkoituksena olisi. Siihen minä kunnianhimoisesti pyrin, saa nähdä mikä todellinen opintopistemäärä tulee olemaan - se riippuu aivan siitä, pääsenkö kaikkia tenttejäni läpi. Kaikkea en voi jäädä uusimaankaan, koska paluulento Suomeen on kesäkuun lopulla ja osa uusintatenteistä on vasta heinäkuun alussa.

Okei, niihin kursseihin:

International Communication, 10 ECTS (eli noppaa tutummin)
- Kurssilla käsitellään kaikenlaista kansainväliseen, ammatilliseen viestintään liittyvää - fokus on vahvasti eri kulttuurien eroissa ja siinä, miten voimme viestiä tehokkaasti ja ketään loukkaamatta kansainvälisissä työyhteisöissä. Kurssi on mielettömän kiinnostava, mutta puuhaa riittää: seitsemän luentoa, luento- ja kirjatentti sekä toisessa periodissa neljä laajaa ryhmätehtävää ja yksi essee.

Media and Journalistic Culture, 5 ECTS
- Uusi media ja sen historia, vaihtoehtoiset mediat, osallistuminen ja osallistaminen, bloggaus, Wikileaks, sananvapaus... Siinäpä joitakin aiheita tältä kurssilta. Kotitentti, tentti ja luennot. Mukava kurssi, eikä työmäärä vaikuta liian jäätävältä mutta we'll see.

Film analysis I ja II, yhteensä 10 ECTS
- Elokuva on aika paljon enemmän kuin vain se, mitä screeniltä näkyy puolentoista tunnin verran. Tällä kurssilla me keskitytään elokuvanteon kolmeen vaiheeseen - alkutuotantoon (okei tää sana ei niin sovi tähän) eli käsikirjoitukseen ja sensellaseen, varsinaiseen tuotantoon eli kuvaamiseen ja jälkituotantoon eli editointiin ja sensellaseen. Teorian tasolla totta kai, enhän mä missään ammattikorkeessa sentään opiskele. Oman hauskan pikku lisänsä tuo teknologia ja erilaiset elokuva-analyysiin liittyvät filosofiat. Käytännössä kurssi on luentoja, seminaareja, elokuvien katsomista, esseitä sekä presentaatioita.

Dutch Studies Lecture Series, 5 ECTS
- Kurssi koostuu luennoista, joilla jokaisella on oma teema: musiikkia, kolonialismia, elokuvaa, aatteita... Iltaluentoja seitsemästä yhdeksään (ai että, mun rytmin tuntien tiiätte että tää on tuskaa) ja lopuksi monivalintatentti. Haluaisin ajatella että tää on todellakin ihan piece of cake mutta sepä nähään sitten tenttipäivänä. Enivei, mielenkiintoista!

Jokaiseen kurssiin täällä kuuluu ihan helvetisti lukemista. Luennoille pitää valmistautua, läksyinä on kappaleita kirjoista tai artikkeleja. Opiskelijoilta odotetaan paljon ja se näkyy myös siinä, miten paljon täällä tehdään työtä. Kirjasto on auki kahteentoista yöllä ja varsinkin tenttiviikkojen aikaan siellä ihan oikeesti riittää populaa aamusta yömyöhään.

Arviointiasteikko on viidestä kymmeneen. Kympin saadakseen on likimain keksittävä uusi, mullistava teoria. Ysiäkään ei usein anneta, eli kasi on jo todella hyvä. Vitonen ei riitä läpipääsyyn, 5,5 riittää. Tunneille ei todellakaan tulla myöhässä. Suomalainen opiskelija = kollega -ajattelu ei täällä ihan päde. Kyseenalaistaa saa, mutta proffat ja muut valtaapitävät voivat tehdä aivan idioottimaisiakin päätöksiä ilman että kenelläkään muulla on siihen mitään sanottavaa.

Että semmosta. Täkäläisissä yliopistosysteemeissä on paljon hyvää, mutta jonkin verran huonoakin. Loppukaneettina voin todeta, että kyllä minä suomalaista yliopistoa arvostan niin maan perkeleesti. Sen mitä täältä voisin kuitenkin adoptoida, on tuo työmoraali. En uskonut ikinä sanovani näin, mutta Suomessa/Jyväskylän yliopistossa meidät opiskelijat usein päästetään vähän liian helpolla.

Näihin kuviin - mutta koska kuvia ei ole, niin - näihin tunnelmiin.
Pus,
Laura



lauantai 15. helmikuuta 2014

Erasmus on ihmisen parasta aikaa

Hoi.

Suurimmaksi osaksi elämä tuntuu siltä, kuin hiihtäisi hyvällä ladulla. Sukset pysyy nätisti urillaan kaarteissa ja alamäissä kelistä huolimatta. Ja missä latu on huonompi, siellä on joku uran ja ojan välissä niin, että ulosajo on mahdoton.

Antakaa itsellenne aplodit jos ymmärsitte mun hiihtovertauksen hienouden. Jos ette, tiivistettynä sama kuuluu näin: mulla menee oikein kivasti.

Satunnaiset seikkailut on voimavara ja kertakaikkisen mahtava juttu, mutta valehtelisin aika rankasti jos väittäisin nauttivani jatkuvasta jännityksestä, epävarmuudesta ja epätietoisuudesta tulevaisuuteni suhteen. Arki täällä on just nyt just niin kivaa.

Tyypillinen päivä alkaa aamuluennolla, yhdeksästä yhteentoista. Siitäpä onkin kiva jatkaa hyvällä draivilla yliopiston kirjastolle, josta on mitä ilmeisimmin muodostumassa toinen koti. Pari tuntia tehokasta duunia eli mun tapauksessa pääosin artikkelien lukemista ja muistiinpanoja, neljännen kerroksen näköalakahvilassa euron kahvi tai lähistöllä jotakin lounaankaltaista ja takaisin töihin hetkeksi.

Kotiin, ruokaa, Common room. Uno-kortit ja ihania ihmisiä. Lenkille, kauppaan, Hoegaardenia tai teetä. Hyviä suunnitelmia ja aktiviteettivaihtoehtoja jotka useimmiten jäävät toteutumatta vain, koska on niin mukavaa sitten kuitenkin jäädä kotiin seurustelemaan.

Okei, on elämä täällä paikoin paljon muutakin. Pannukakkukahvilaa, tanssitunteja, viikonloppuretkiä, coffee shopia ja iltaluentoja yhdeksään, mäkkärin autokaistaa pyörällä keskellä yötä ja urbaania löytöretkeilyä. Kovaa tuulta ja vittumaista sadetta, aurinkoisia aamuja. Halauksia ja hymyjä, jakamista ja tukemista. Ystävyyttä.


Ihana, ihana Erin eli jenkkisisko #1 ♥

Pannekoekschip!

Sielunsisko Milla ja hyvin mystinen hippimesta

Voisin spämmätä koulukuvia sadoittain ihan vain koska se on niin kaunis.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Rotterdam-di-dam

Viime lauantaina lähdimme muutaman Blekerslaan-toverin kanssa päiväretkelle etelään. Kohteena oli Rotterdam, tuo taiteilijoiden ja bisnesväen kansoittama, Hollannin toiseksi suurin kaupunki, joka joskus kauan kauan aikaa sitten oli maailman merkittävin satamakaupunki. Nykyään Rotterdamin satama on kolmanneksi suurin koko maailmassa, vain Shanghai ja Singapore pääsevät edelle.

Saksalaiset, nuo sotaisat ystävämme pommittivat 40-luvulla melkein koko kaupungin maan tasalle. Siksipä R'dam (kuten nimen voi hipsteristi lyhentää) on täynnä jumalattoman korkeita ja moderneja rakennuksia. In my humble opinion R'dam ei todellakaan ole mikään maailman kaunein kaupunki. Nähtävää kyllä riittää, mutta niitä on vaikea löytää, koska kaikki siistit jutut kuten esimerkiksi valtava Erasmus-silta (heh, heh) on jäänyt pilvenpiirtäjien varjoon.

Me käytimme päivän kierrellen ympäri keskustaa, tsekkaillen ilmapiiriä ja nähtävyyksiä sekä syöden. Kymmenen ihmisen porukalla liikkuminen on suhteellisen hidasta, joten ihan hirveästi ei päivän aikana ehtinyt tapahtua. Huvittuneena mietin, että nyt jos kyseessä olisi kymmenen suomalaista, oltaisiin ehditty käydä jo paikoissa x, y ja z sekä nähdä kohteet 1 ja 2. Nuo etelämaalaiset ovat niin kovin rauhallisia liikkeissään.

Pääsin mää kuitenkin Primarkiin. Juhuu!

Enivei, tässä muutama kuva reissusta.

Fellow Blekerslanis.

Nämä valo-installaatiot olivat ihania. Me gusta!

Such art. everywhere.

Ylihintainen ravintola Bazar. Kivat lamput kuitenkin.

Lisää mystistä taidetta, Erasmus-silta ja vino horisontti (olen pahoillani).

Lippukavalkadi satamassa.

Mitä vittua arkkitehti?

Illan pimetessä istuimme jo ovensa siltä päivältä sulkeneessa kahvilassa syömässä belgialaisia vohveleita ja vertailemassa ajokortteja. Junassa nauroin niin, että mahaan sattui. Kyllä täällä viihtyy.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Thuis, koti.

Heipähei.

Täällä sataa. Ensimmäistä kertaa sitten saapumiseni, jolloin satoi räntää - totta kai vaakasuoraan. Aamulla lähtiessäni luennolle olin ennennäkemättömän typerä ja yöllisestä sateesta huolimatta kuvittelin, ettei tänään sataisi ja pukeuduin huputtomaan villakangastakkiin enkä edes hattua laittanut. Sateenvarjoa en vielä aamulla edes omistanut. Nytpä muuten omistan.

Tän postauksen tarkoitus ei kuitenkaan oikeastaan ole kertoa Groningenin säästä, vaan ensinnäkin huomauttaa, että oon typoillut osoitetietojeni kanssa. Tsekatkaapa siis päivitetty osoite, ennen kuin alatte lähettää rakkauskirjeitänne. (Vaikka tuleepa ne näköjään väärällä postinumerollakin, kiitos ihanasta kortista P ♥)

Toisekseen, aion tarjota teille mahdolliseen pikaiseen vilkaisuun siitä, miltä mun huoneessa näyttää. Tämä on yhden ihmisen tarpeisiin aika suuri, joten tyhjää tilaa on paljon. Onpahan lääniä treenata tansseja!


"työpiste" eli mainio paikka katsoa Breaking Badia ja vetää salmiakkia.

Peti ja oh-so-fancy yöpöytä eli silityslauta!

Jotten hukkaisi.

Oon täysin kykenemätön pitämään vaatekaappia siistinä...

Kaikki, jotka ovat joskus nähneet mun vaatekaapin, tietävät että mun vaatemäärä koti-Suomessa on varmaan kymmenkertainen. Oon kuitenkin selvinnyt oikein kiitettävästi näillä, mikä kielii siitä, että voisin varmaan harkita massiivista kirppispöytää kunhan täältä kotiudun.

Tot ziens,
Laura

tiistai 4. helmikuuta 2014

Groningen.jpg eli hollantielämän alkutaipaletta kuvina.

Groningen on hyvin viehättävä kaupunki. Metropoliksi tai suurkaupungiksi tätä ei voi kutsua edes vitsillä, mutta Jyväskylän tytölle tämä on suuri ja ennen kaikkea hyvin eläväinen paikka. Asukkaita on pauttiarallaa 190 000, joista yli neljäsosa on opiskelijoita, eli esimerkiksi baarivalikoima on ihan jäätävä - jokaiselle jotakin ja vielä enemmän.

Kuten me kaikki tiedämme, holskuilla on joku ihmeellinen fiksaatio näihin kanaaleihin. No, niitäpä riittää täälläkin. Se on oikein hyvä, koska suunnistaminen helpottuu kummasti. Lisäksi ne tekevät tästä kaupungista vielä viihtyisämmän, jos mahdollista.

Suurin osa rakennuksista on punatiilisiä ja melko matalia. Väripilkkuina katukuvassa toimivat värikkäät ulko-ovet. Groningen muistuttaa mua Dublinista, mikä on ainoastaan loistavaa, koska Dublin on ♥.

En aio jaaritella tämän enempää tällä kertaa. Musta tuntuu, etten osaa kirjoittaa sujuvaa suomenkielistä tekstiä enää. Ihmekös tuo, kun joutuu tekemään kaikki kouluhommat englanniksi ja myös kommunikoimaan samalla kielellä jengin kanssa. Mutta niihin kuviin! Suokaa anteeksi jos horisontti on vinossa ja laatu ihan perseestä.

Martini Tower eli korkea torni josta näkyy koko kaupunki. Seurana toimi mun ESN-ryhmä.

...ja sieltäpä se samainen torni kurkistaa. Krediitit näistä kuvista Karenille!

ESN lahjoitti uusille opiskelijoille kassin. Sinappia, tiskiharja, kortsuja ja muuta tärkeää.

Yliopiston päärakennus Academy Building. Mun kaikki luennot on tuolla, ah!

Kipaisin teellä ja kirjoitin kirjeitä.

Groningenia lintuperspektiivistä.

Näkymä taidemuseo Groningerin ikkunasta. As you can see, museo on osaksi vedessä.

Maailman hauskin peli @ Blekerslaan

Näkymä mun huoneesta ulos. Huonetta en voi kuvata ennen kuin oon siivonnut, sorry mates..

Grote Markt, koko kaupungin keskipiste. Lauantaisin noita kojuja on kymmeniä.

 
Blekerslaan 4, home sweet home!