Buda, Pest ja Budapest

Viime viikosta leijonanosa kului Budapestissa. Ajattelin teidän iloksenne jakaa muutaman matkavinkkini sinne, sikäli mikäli kun sellaisia voin tällä tutustautumisella antaa. Kyseessä on suhteellisen suuri kaupunki, joten näkemistä, tekemistä ja kokemista riittää joka tapauksessa luultavasti yli oman tarpeen.

Tässä siis muutama täsmävinkki siihen, missä syödä, missä käydä ja mitä nähdä.

Puheviestijät lempipuuhassaan - KIOSK Budapest

Jos haluat semisti fiinimpää evästä ilman jumalatonta laskua, suuntaa KIOSKiin. Vietettiin siellä viimeistä yhteistä excuiltaa ruoan, juoman ja perinteisen puheviestijäkälätyksen merkeissä.

Miljöö: Hipsterhalli. Viehko valaistus, oma DJ, pehmeitä sohvaloosseja ja söpöjä tarjoilijapoikia. Jumalattoman suurista ikkunoista avautuu näkymä Budan linnaan ja Elisabethin sillalle.

Ruoka: Hyvää fetasalaattia, mainioita kääpiöpurilaisia erilaisilla pihveillä, superhyvää tomaattikeittoa ja ihanaa, lämmintä suklaakakkua. Kasvissyöjälle pääruokalista ei ole kovinkaan antoisa, mutta se ei ole Budapestissa minkäänlainen yllätys.

Juoma: Olut, siideri ja viini kannattaa tältä erää unohtaa - valikoimassa ei ole erikoisuuksia ja hintataso on suhteellisen korkea. Juokaa drinkkejä. Tarjoilijoilta saa hyviä suosituksia, viinaa on riittävästi ja esteettisyyteen on panostettu. Eikä se hintakaan nyt päätä huimannut.

Omnom falafel! - Hummus Bar

Hyvää kasvisruokaa halajavan kannattaa kipittää Tonavan liepeille Hummus Bariin. Hotellin aulassa sijaitsevassa ravintolassa on mainio kasvisruokavalikoima. Minä söin maailman parasta falafeliä tahinilla ja pitaleivällä. Talon radler on itsesekoitettua. Halpaa on. Ah.

Hummus Barissa lounastettuaan voikin täysin vatsoin vaappua nurkan taakse Holocaust Memorial Centeriin. Museo on varsin uusi, todella vaikuttava ja se hyödyntää hienosti interaktiivisuutta. Fokus kohdistuu Unkarin juutalaisiin ja romaneihin. Museon kiertää hyvinkin tunnissa, mitä ei voi Budapestin toisesta kurjemmanpuoleista historiaa käsittelevästä museosta, House of Terrorista todeta.
Sisäänpääsy on alle 26-vuotiaalta EEA-alueen kansalaiselta vain 700 forinttia, ja museo on ehdottomasti hintansa väärti. Ovella on turvatarkastus, eli lempilinkkari kannattanee jättää kotiin.

Silta ja Gellertinvuori. Vuorella on vapaudenpatsas.

Pikkubudjetilla reissaavan on turhaa maksaa sisäänpääsyistä sinne tänne - Tonava niin Budan kuin Pestinkin puolelta on siltoineen nähtävyys itsessään. Budan puolelta löytyvät Géllertinvuori ja Linnavuori, joille reipaskinttuinen kiipeää katselemaan alle levittyvää kaupunkia. Epäilemättä worth it, itse jätin väliin hieman ankeiden säiden takia.

Széchenyin kylpylä

Kylpyintoinen ei kerta kaikkiaan voi olla missaamatta Budapestin mielettömän ihanaa kylpyläkulttuuria. Meidän kettujengimme kylpi Széchenyin kylpylässä, joka on rakennettu 1900-luvun alussa ja on Budapestin suurin terveyskylpylä. Altaat sijaitsevat uusbarokkisen linnan sisäpihalla ja vesi on pauttiarallaa 38-asteista. Altaita löytyy useampia, ja erikoisuutena on vesishakki. Suomi-ikäväiselle löytyy myös sauna, ja parillakympillä (euroissa) saa erilaisia hierontoja ja hoitoja.

Loppuillan meininkiä kannattaa lähteä tsekkailemaan johonkin Budapestin useasta rauniobaarista. Itse vietin tuntikausia Szimplan jumalattoman vesipiipun ääressä. Loistava sekoitus, aivan loistava. Jos viihdyt Rumassa, tulet rakastamaan Szimplaa. Oikeesti.

Ai niin - Unkarissa näemmä ei juuri harrasteta drinkkien tekoa viinamitan kanssa. Pidä varasi, seuraavan päivän krapula voi olla yllättävän kova, eikä superkänni nyt muutenkaan vieraassa maassa ole ainakaan tippaakaan parempi idea kuin kotimaassakaan.

Eipä muuta tällä erää.

"These boots are made for walking / and that's just what they'll do"

Hei vaan hei.

Aloitetaan lyhyellä esittäytymisellä, jos tätä vaikka lukee joskus joku muukin kuin äiti, siskot tai ystävät. Minä olen Laura, kaksikymppinen puheviestinnän opiskelija Jyväskylästä. Yliopiston lisäksi mun elämän täyttää irkkutanssi, mustavalkoiset eläinystävät, lukeminen, joogailu ja "kaikenlainen puuhastelu siellä täällä", miten voisin luonnehtia suurinta osaa asioista mitä teen.

Tämän blogin idea on toimia matkapäiväkirjana mun tähänastisen elämäni suurimmassa seikkailussa.

Reilun kahdeksan viikon päästä ajattelin nimittäin heivata omaisuudenpuolikkaan violetissa matkalaukussa hihnalle ja checkinnata itseni sinivalkoisille siiville. Siitä alkaa vajaan puolen vuoden seikkailu Groningenissa, kahdensadan tuhannen asukkaan yliopistokaupungissa Hollannissa. 

Miksi?

Heti yliopistourani alussa oli selvää, että minä lähden vaihtoon. Ei vain siksi, että se on helppoa ja hyödyllistä ja hyvin integroitu omiin opintoihini, vaan myös siksi, että haluan näyttää itselleni pystyväni siihen. Loppupeleissä olen suhteellisen vässykkä ja hyvin mukavuudenhaluinen, joten tämä ehkä tekee ihan hyvää. Ajattelin rustata erillisen tekstin myöhemmin siitä, miksi haluan Hollantiin, joten se jääköön tältä erää.

Koska vaihtoon on vielä hetki aikaa, bloggailen tänne sillä välin matkatarinoita muualta. Matkailu näyttelee suhteellisen suurta roolia mun elämässä. Se on palkinto, henkireikä ja parasta mahdollista laatuaikaa. Ajattelin myös kertoa vähän vaihtoprosessista, jotta tästä kaikesta voi vielä olla jotakin hyötyä jollekulle.

No, pidemmittä puheitta: welcome abroad. 

Matkalla Skotlantiin, 2010