Not all those who wander...: King's Day - kuninkaan juhla ja juhlien kuningas

Viime viikonloppuna vuoden kaikista päivistä se, jolloin on pakko juhlia. Pakko. Ihan sama onko kipeenä/tenttiviikko/vitutus/käsi paketissa/muu vaihtoehtoinen hidastava syy - King's dayn juhlimatta jättäminen lienee verrattavissa maanpetokseen. Tämähän oli ensimmäinen King's day piiiitkään aikaan, koska Hollantia ovat hallinneet kuningattaret herraties kuinka kauan. Viime vuonna kuningatar Beatrix päätti luopua kruunusta poikansa hyväksi. Juhlan nimi vaihtui, mutta sisältö säilyi samana.

[Ai mikä King's day? Juhlapäivä kuninkaan (ja luultavimmin koko kuninkaallisen perheen) kunniaksi. Kuten järkeen käy, päivä ajoittuu kuninkaan syntymäpäivälle. Tosin Willemin synttärit oli sunnuntaina 27.4., joten päivää oli fiksattu yhdellä taaksepäin: varsinainen King's day oli lauantai 26.4. Edeltävä yö oli loogisesti King's night, eli startti koko viikonlopun bailaamiselle.]

Noooo, koska keskimäärin olen varsin kiltisti enkä oikeestaan juurikaan krebaa - satunnaisia iltakaljoja ei biletykseksi voi laskea, ja jos kerran kuussa käy viihteellä, se on vähän kuin ei kävis ollenkaan - olin ihan intopinkeenä kyllä messissä. Valmistelut aloitettiin hyvissä ajoin: jelloshotteja jääkaappiin ja nallekarkkeja likoomaan vodkaliemeen, oranssia vappuväriä tukka täyteen ja kaljat kylmään.

Vaan mitenpä kävi mummo-Eskelisen kahden päivän pämppäyksen? Perjantai-ilta oli eeppinen, mistä kertoo se, että osa tapahtumista on hämärän peitossa. Hauskaa kuitenkin oli, siitä meen takuuseen. Ensin aloiteltiin tuttuun tapaan kotona, mutta ilta jatkui Grote Marktilla eli keskustorilla, jossa oli jäätävästi väkeä ja ilmaiskonsertti.
No, lauantai olikin sitten ihan totaalisen väsynyt päivä, mutta yleisön pyynnöstä ja ryhmäpaineen takia ajattelin kuitenkin yrittää. Lähdettiin ESN:n presidentin (joka myöskin johtaa ESN-muusikkoryhmää) Miken bileisiin, jotka olivat kadulla, kanaalin varrella. Oli hauskaa nähdä tuttuja Blekerslaanin ulkopuolelta, tutustua uusiin ihmisiin ja jälleen kerran tälläytyä (tällä kertaa olin Hollannin lippu: punaista huulipunaa ja korvikset sekä punainen huivi, valkoinen yläosa ja siniset housut), mutta kun sade alkoi enkä enää jaksanut juoda viiniä, päätin suosiolla suunnata kotiin unille kahdeksan maissa - siinä vaiheessa oltiin oltu kaupungilla jo tuntikausia. Käveltiin sateessa ja laskuhumalassa Anan kanssa kotiin, ja kumpikin tahollaan nukahti tunnin sisään ja veti kevyet kahdentoista tunnin unoset.

Sunnuntaina talo heräili vasta alkuiltapäivästä, tosin itsehän olin reippaana tyttönä (lue: hieman ahdistuneena kouluhommista) kipitellyt kirjastolle jo yhdentoista maissa. Hollantilainen tehokkuus yllätti: vaikka viikonlopun aikana keskusta oli aivan jumalattoman saastainen, sunnuntaiaamuna missään ei näkynyt yhden yhtä roskaa. Blekerslaan sen sijaan... no, suoraan sanottuna näytti siltä, kuin kaikki keskustan roskat olisivat päätyneet sinne. Perussettiä.

Että sellanen viikonloppu oli se. Nyt pari päivää oon painanut duunia perse hiessä (nää muovituolit...) jotta voisin viikonloppuna viettää huoletonta laatuaikaa Big Maman ja Big Daddyn kanssa. Oon epätavallisen innoissani äitin ja iskän näkemisestä. En malta oottaa, onhan niitä toki ollut välillä vähän ikävä. Saa nähdä mitä keksitään ja mihin päädytään - kuvasatoa ja juttua tulee varmasti myöhemmin. Sillä välin saatte ihastella otoksia edelliseltä viikonlopulta. (Äiti, jos luet tätä, niin en juonut yksin tuota Salmiakkia.)