Lauantainen Leeuwarden ja sekalaisia ajatelmia

Viime lauantaina teimme spontaanin pikkureissun Friisinmaan (käytännössä Hollannin luoteinen osa) pääkaupunkiin Leeuwardeniin. (Välihuomautus: aion nyt kutsua kyseistä aluetta Frieslandiksi koska Friisinmaa tuntuu epäluontevalta ja kummalliselta termiltä.)

Friesland pähkinänkuoressa: alue, jolla tosiaan on oma kielensä, pääkaupunkinsa ja identiteettinsä. Hollantilaiset eivät kuulemma tykkää friiseistä. Osa friiseistä haluaa itsenäisyyden Frieslandille. Hollannin kielen ja friisin samankaltaisuus on yllättävän vähäinen.

Leeuwardenista tuli mun uusi lempikaupunki, sillä se on naurettavan söpö. Asiaan saattoi söpöyden lisäksi vaikuttaa suosinut sää, hyvä seura ja kylmä olut. Aurinkoisena lauantaina on hymyilyttää pienimmätkin asiat: naistenpäivän onnentoivotukset, mystinet sirkussävelmiä soittava auto sekä 90-kiloinen bernhardinkoira ketarat ojossa katukiveyksellä. Puhumattakaan ihmisistä, jotka jakavat kadulla sour apple -tictaceja omeniksi pukeutuneina.

Leeuwarden - Pääkanaali ja laumoittain iloisia ihmisiä

Leeuwarden - ei-pääkanaali (huh tätä luovuutta)

KEVÄT! KROOKUKSIA! KAIKKIALLA!

Sunnuntai meni pikniköidessä järven rannalla. Näin ensimmäistä kertaa läheltä perihollantilaisen tuulimyllyn, söin likimain pussillisen paprikanachoja ja olin harvinaisen tyytyväinen huolimatta siitä, että matkaan meni ihan muutama ylimääräinen hetkonen. Sen siitä saa kun yrittää organiseerata samaan paikkaan parikymmentä ihmistä, joista ehkä kaksi tietää minne oikeastaan ollaan menossa.

Kuvasta kiitos jollekulle.

Tiistaina menin torille ja ostin kolme avokadoa eurolla sekä rasiallisen mansikoita, joista kävin kauppaa piknikillä (jälleen kerran): vaihdossa sain hummusta, sipsejä ja briejuustoa. Ei paha. Pikniköinti on parasta. On hyvin vaikeaa pysytellä sisällä, kun on lämmintä ja aurinkoista. Tämä ei tee minun opinnoilleni hyvää.

Viime päivinä on ollut monia hyviä juoksulenkkejä, vielä parempia laulutreenejä ja parhaita suunnitelmia. Lontoo-liput on jo varattu, suunnitelmissa on nähdä Krakova, Bratislava ja Auschwitz hyvinhyvin piakkoin, kesäkuussa saattaisi kutsua Kroatia. Näiden lomassa Suomi-vieraita on luvassa sylillinen, ihanaa! Mulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten ehdin elää tätä elämää jossa olisi enemmän tehtävää kuin tunteja, mutta se selvinnee.

Nyt on enemmän kuin korkea aika painua unille, sillä huominen alkaa näpsäkästi aamuluennolla, jatkuu opiskelulla, lounaalla mainiossa seurassa, toriostoksilla, laulutreeneillä Alexian kanssa sekä lyhytelokuvafestivaaleilla. Mon Dieu....

Goedenacht!

Sievä seinä ilahdutti hikistä ja väsynyttä juoksijaa.