Goodbyes are not forever, goodbyes are not the end

Hei vaan hei.

Viisi viikkoa ja neljä päivää ehdin nauttia likimain täydellistä lintukotoelämää täällä, ilman mitään sen kummempia kurjuuksia.

Huomenna joudun ensimmäistä (mutten todellakaan viimeistä) kertaa ihan oikeasti haikeaan tilanteeseen, kun Karolin, ystäväni täältä Blekerslaan nelosesta, lähtee takaisin Saksaan, tutkinto kun alkaa olla paketissa ja uudet haasteet edessä. Toivon ehdottomasti kaikkea hyvää, ihanaa ja siistiä Karolinille, joka jatkaa seikkailujaan Leipzigissa, Riikassa ja luultavasti vaikka missä muuallakin, mutta en voi kiistää etteikö tää kirpaisisi. Juuri kun on ehtinyt ystävystyä, juuri kun on löytänyt mahtavan yhteyden.

Ennen huomista on kuitenkin luvassa mielettömät jäähyväiskekkerit. Se on mukavaa. Mukavaa on myös se, että toukokuussa huipuistahuipuin Marjo toivottavasti hostaa mua Leipzigissa ja samalla reissulla pääsen näkemään Karolinia ja esittelemään nämä kaksi Leipzig-fania toisilleen. (Ette sitten puhu koko ajan pelkkää saksaa!)

Ja ehkäpä tämä on hyvä muistutus siitä, että näinhän se elämä vaihdossa menee - me emme kaikki tule ja lähde yhtä aikaa. Seuraavat kuukaudet tulevat olemaan enemmän tai vähemmän haikeita - yksi jos toinenkin on lähdössä ennen minua. Ja kun juhannuspäivänä lähden itse, tulen luultavasti uimaan omissa kyynelissäni. Mutta loppujen lopuksi c'est la vie.

Muutamat viime päivät ovat kuitenkin olleet taas yllättäen aivan mahtavia. Annan kuvien puhua, mitäpä sitä lätisemään enempää.

Blekerslaan Bigfeet @ Pubquiz, OLTIIN NELJÄNSIÄ!!

Ilosena leikkipuistossa.

Yllättäen Eskelisen tyttö tuusaa omiaan muiden edes yrittäessä näyttää hyvältä.

<3

Pistettiin Millan ja Marian kanssa vähän taiteillen.

...ja niin teki myös Violeta luennolla. :---D Erityisesti Florianin syvällinen kommentti huvittaa mua.