Asiat lutviutuvat yksi kerrallaan: eilen sain asunnon. Se ei ole ideaalikämppä, mutta menettelee oikein kivasti. Matkaa yliopistolle on kolmisen kilometriä, keskustaan aika paljon vähemmän. Talo on yksi Housing Officen opiskelija-asuntoloista, eli kolmeensataan seitsemäänkymmeneenviiteen vuokraeuroon kuuluu onneksi kaikki. Asutan yksin viittätoista neliötä, jaan keittiön ja hengailutilat viidenkymmenen ihmisen kanssa (huhhei) ja vessan sekä kylpyhuoneen oman corridorini kesken. Montako ihmistä corridorissa sitten on - dunno. Se jää nähtäväksi.
No, tuohon tulevaan kotooni pääsen kuitenkin vasta helmikuun alusta. Edeltävän viikon hengailen yliopiston hotellissa. Naurettavan kallista, mutta se sijaitsee kampusalueella, vaikutti oikein mukavalta ja on paras vaihtoehto tilanteeseen, jossa rättiväsyneenä ja peloissani saavun iltayhdeksältä kaupunkiin ja tarkoitus on seuraavana päivänä aloittaa orientaatioviikko.
Olen tämän suhteen myös ehdottoman etuoikeutettu ja kiitoksen velkaa vanhemmilleni, jotka ystävällisesti tarjoutuivat maksamaan hotelliviikon. Se auttaa kummasti, sillä tavoitteenani on noin muuten elää mahdollisimman vähän kädestä suuhun. (Mitä nyt Kelan käsi voisi pikkuhiljaa ojennella sitä ulkomaan opintotuen hyväksymispäätöstä...)
Jotakuinkin tältä mahdollisesti näyttää tuleva huoneeni. Ankeahko, mutta Ikea on muutaman hassun kilometrin päässä!
 | ||
| via housingoffice.nl |
Tällaista tällä kertaa. Odotettavissa on vielä ainakin jäätävää pakkauskriiseilyä ennen ensimmäisiä postauksia Hollannista. Pakkauskriiseilyyn liittyen otan mielelläni vastaan hyviä vinkkejä.
Mazzel,
Laura
Hanna-Leena-täti ilmoittautuu vakkarilukijaksi!:)
VastaaPoistaJeee tervetuloa! :)
Poista