Kotiseutumatkailua

Ajattelin, että voisin lätistä piakkoin jotakin tosi diippiä settiä kaikesta päässäpyörivästä. En tiedä onko se kenenkään mielestä kiinnostavaa, mutta teen sen silti. En tee sitä kuitenkaan nyt. (Mitä hittoa taas nää mun alotukset on? Ajatus juoksee taas yhtä lujaa kuin rampa ylämäkeen.)

No, kuitenkin: nyt aion viihdyttää armasta yleisöäni turinoilla viimeviikkoisista tapahtumista. Mulla oli täällä siis spessuvieraita eli äiti ja iskä, ja neljä päivää niiden kanssa meni kuin siivillä. Jos näin hyötynäkökulmasta miettii, olihan tuo kätevää saada porukat tänne - oli paljon helpompaa esimerkiksi matkailla ympäriinsä, kun oli vuokra-auto, eikä tarvinnut sumplia ei-aina-niin-kätevän julkisen liikenteen kanssa.

Myöpä sitten ajeltiin. Ensimmäinen ja viimeinen päivä pysyteltiin keskustan hoodeilla, mutta perjantaina ja lauantaina seikkailtiin ympäriinsä: perjantaina ajettiin pohjoiseen, merenrannalle, ja lauantaina Saksaan sekä rajaseuduille.

Pohjanmeren rannalta nousimme lauttaan, jonka määränpäänä oli Schiermonnikoogin saari. Nuo Waddenseen saaret ovat karunkaunista luontoa parhaimmillaan, joskin melko lailla yhtä litteitä kuin mannerkin täällä. Villi meri kuitenkin miellyttää mun silmää ihan tavattoman paljon, vaikka perinteisillä biitsilomilla en viihdykään. Schiermonnikoogilla aikamme seikkailtuamme suunnattiin takaisin lauttaan ja mantereelle päästyämme ajettiin sieviä pikkuteitä Pieterbureniin, jossa pääsin toteuttamaan yhden retkihaaveistani: hyljeparantolan! Tuo kyseinen paikka on siis sairaalankaltainen paikka (ja samalla infokeskus), jonne tuodaan esimerkiksi kalastajien verkkoihin loukkaantuneita hylkeitä toipumaan, jotta ne voidaan sittemmin vapauttaa takaisin luontoon. Pääasiallinen kohderyhmä selvästikin oli alakouluikäiset ja sitä nuoremmat, mutta kyllä se muakin viihdytti suuresti. Oli kahdeksan euron arvoista päästä näkemään, kun kädetön ja jalaton lyllykkä pomppaa altaan reunalle ja hinaa kiljuen itseään kohti kalaämpäriä. Visualisointiavuksi tässä ensin kuvia Schiermonnikoogilta... (ignooratkaa sitten kaikki laatuseikat tms, nää on ihan muokkaamattomia versioita.)

...ja hyljesairaalalta. Tuo iso kasa on kalaverkkoja.

    

Lauantaina vuokrasuzuki otti suunnan kohti itää. Vierailtiin ensin Bourtangen kylässä, jossa on erinomaisesti säilynyt keskiaikainen Bourtangen linnoitus. Lintuperspektiivistä linnoitus ympäröivine vallihautoineen näyttää tältä:

...ja oli se viehättävä myös maan tasalta. Keskellä kaikkea on pieni kylä tuulimyllyineen, kirkkoineen, puoteineen ja kahviloineen. Siellä ihan oikeesti asuu ihmisiä, mikä on koomista ja söpöä. Bourtangesta lähdettiin jalkapatikalla kilometrin päähän Saksaan, ihan vain todetaksemme että olishan sen autonkin voinut ottaa. No, haettiin se sitten ja mentiin uudelleen Saksaan. :D Ajeltiin sievien pikkukylien läpi ja palattiin sitten takaisin Hollannin puolelle, palautettiin auto vuokraamoon ja mentiin eväälle.

Sunnuntai oli porukoiden kotiinpaluupäivä, joten ei lähdetty sen kauemmaksi. Käytiin Prinsenhofin puutarhassa, mikä on maailman hurmaavin ja erittäin hyvin kätketty renessanssipuutarha Groningenin keskustassa. Sainpa raahattua vanhukset myös Blekerslaaniin ja pääsin eroon huomattavasta määrästä tavaraa. Eipähän tarvitse kuuden (eisssaatana en kestä) viikon päästä sitten ahdistua kotiinkuljetettavista kamoista ihan niin paljoa. Tilalle sain suklaata, purkkaa ja pussipuuroa. Ah ♥

Ravintolaillalliset vaihtuivat sitten normaalielämään ja hummailu opiskeluun, mutta odotettuja vieraita on luvassa myös loppukuusta. Ennen sitä juhlitaan Anan läksiäisiä, käydään Alexian kanssa Amsterdamissa, teen yhden tentin ja opiskelen niin maan perkeleesti. (Mistä puheenollen, palaankin tästä nyt artikkelien pariin. Hejdå!)

- Laura