Erasmus on ihmisen parasta aikaa

Hoi.

Suurimmaksi osaksi elämä tuntuu siltä, kuin hiihtäisi hyvällä ladulla. Sukset pysyy nätisti urillaan kaarteissa ja alamäissä kelistä huolimatta. Ja missä latu on huonompi, siellä on joku uran ja ojan välissä niin, että ulosajo on mahdoton.

Antakaa itsellenne aplodit jos ymmärsitte mun hiihtovertauksen hienouden. Jos ette, tiivistettynä sama kuuluu näin: mulla menee oikein kivasti.

Satunnaiset seikkailut on voimavara ja kertakaikkisen mahtava juttu, mutta valehtelisin aika rankasti jos väittäisin nauttivani jatkuvasta jännityksestä, epävarmuudesta ja epätietoisuudesta tulevaisuuteni suhteen. Arki täällä on just nyt just niin kivaa.

Tyypillinen päivä alkaa aamuluennolla, yhdeksästä yhteentoista. Siitäpä onkin kiva jatkaa hyvällä draivilla yliopiston kirjastolle, josta on mitä ilmeisimmin muodostumassa toinen koti. Pari tuntia tehokasta duunia eli mun tapauksessa pääosin artikkelien lukemista ja muistiinpanoja, neljännen kerroksen näköalakahvilassa euron kahvi tai lähistöllä jotakin lounaankaltaista ja takaisin töihin hetkeksi.

Kotiin, ruokaa, Common room. Uno-kortit ja ihania ihmisiä. Lenkille, kauppaan, Hoegaardenia tai teetä. Hyviä suunnitelmia ja aktiviteettivaihtoehtoja jotka useimmiten jäävät toteutumatta vain, koska on niin mukavaa sitten kuitenkin jäädä kotiin seurustelemaan.

Okei, on elämä täällä paikoin paljon muutakin. Pannukakkukahvilaa, tanssitunteja, viikonloppuretkiä, coffee shopia ja iltaluentoja yhdeksään, mäkkärin autokaistaa pyörällä keskellä yötä ja urbaania löytöretkeilyä. Kovaa tuulta ja vittumaista sadetta, aurinkoisia aamuja. Halauksia ja hymyjä, jakamista ja tukemista. Ystävyyttä.

Ihana, ihana Erin eli jenkkisisko #1 ♥

Pannekoekschip!

Sielunsisko Milla ja hyvin mystinen hippimesta

Voisin spämmätä koulukuvia sadoittain ihan vain koska se on niin kaunis.