Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että paskinta tämän kaiken loppumisessa on kotimaihinsa, ympäri Eurooppaa tai merten taakse, palaavat ystävät. Mutta on niin paljon muutakin.
- Lempikahvilani Black&Bloom ja barista, joka tietää joka kerta kysymättäkin millaista kahvia kaipaan
- ESN-muusikot, yhteiset jamit ja jaettu musiikin ilo
- Blekerslaan, sen saastainen keittiö ja keskitysleirihenkiset kylpyhuoneet ja pitkät käytävät
- Blekie, meidän talokissa
- Yliopistoni RUG (okei no tämä yllätti itsenikin)
- Noordenplantsoen ja Stadspark sekä muut jumalattoman sievät puistot
- Halpa ja hyvä olut
- Melkein jokailtaiseksi traditioksi muodostuneet juoksulenkit
- Kanaalit
- Pyöräilyn helppous ja mukavuus.
Kuitenkin on ihan lystiä palata kotiinkin. Erityisesti kaipaan perhettä: siskot miehineen, niin kovin paljon ikävöimäni Elviira, äiti ja iskä ja kaikki eläimet. Mahtavaa päästä kokemaan kesä suomiystävien kanssa, marjastaa ja sienestää, suunnistaa ja uida, mökkeillä ja nauttia (melkein) yöttömästä yöstä. Siistiä ymmärtää kaikki ja tulla ymmärretyksi, leikkiä kielellä ja hoitaa asioita Suomeksi. Suunnitella tulevaa lukuvuotta, muuttaa uuteen kotiin ja tehdä matkasuunnitelmia. Syödä äitin tekemää makaroonilaatikkoa ja iskän paistamaa kalaa.
...joskin tulen kaipaamaan päivittäistä englannin käyttöä paljon. Onneksi on kv-tutorointi ja Skype, en halua takaisin siihen turhauttavaan epävarmuuteen.
Tässä vielä sneak peek viimeviikkoisesta. Olen suunnattoman pahoillani siitä, ettei kuva sovi palstaan, mutta en jaksa pienentää sitä ja bloggerin automaattisella pienennyksellä siitä tulee liian pieni. #firstworldproblems...
Postaan enemmän asiasta sitten, kun ESN:n taholta tulee kuvia ja videota.
Palaamisiin!
 |
| Luvattoman lahjakas, kiltti ja ihana Ryan, tyrmäävän kaunis ja upeaääninen Sarah, sekä moniosaaja ja huipputyyppi Dani. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti