Aloitetaan ihan reilusti sillä, että tunnustetaan stereotypioiden ja ennakkoluulojen olemassaolo. Vaikka sitä kuinka lähtisi avoimin ja ah-niin-suvaitsevaisin mielin ulkomaille, on aivan kiistaton fakta, että jostakin tiedostamattomista mielen sopukoista putkahtelee niitä ennakkokäsityksiä ja epäluuloja aina silloin tällöin.
Mitä niihin amerikkalaisiin ja heitä koskeviin stereotypioihin tulee, olen päättänyt niiden olemassaolosta syyttää yhtä lailla uutisointia, elokuvateollisuutta, internettiä ja omaa viitsimättömyyttäni. Länsimaisen sivistysvaltion kansalaisena sitä kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken sen perusteella, mitä pääsee medioiden seulasta läpi. Ah, kuinka väärässä olinkaan.
"Kun nehän on kaikki etelästä. Luultavasti himouskovaisia, republikaaneja, kummallinen aksentti, ei mitään käsitystä mistään Eurooppaan liittyvästä (eikä myöskään erityistä kiinnostusta laajentaa tietämystään), mahtavat small talk -taidot, mutta eiväthän ne kuitenkaan sitten oikeasti ole kiinnostuneita tutustumaan, syövät epäterveellisesti, leveän hymyn takana piilee paheksuva asenne, eivät välitä luonnonvarojen riittävyydestä, nauravat ajatukselle joukkoliikenteestä, jumalattoman kilpailuhenkisiä..."
Mmm-mm.
En voi sanoa, että kaikki tuo olisi osoittautunut vääräksi. Olen kuitenkin joutunut muokkaamaan käsityksiäni rankalla kädellä. Olen päässyt penäämään selityksiä ja syitä ja kyselemään lukemattomia kysymyksiä - miksi, miten, milloin, en ymmärrä. Nyt tajuan, miksi on niin pirun vaikeaa saada toimiva joukkoliikenne Yhdysvaltoihin. Tajuan vähän paremmin kysymykset asepolitiikan takana. Ymmärrän, miksi joku ei rakasta Obamaa koko sydämestään. Käsitän yhteiskunnan kilpailuhenkisyyden ja sen, kuinka pelottavan varhain tuo kilpailu alkaakaan.
Olen myös huomannut, että se "niin ihana ja ymmärrettävä" BBC-brittiaksentti on aika pitkälle illuusiota - oikeasti amerikanenglantia on hirveän paljon helpompaa ymmärtää kuin sitä mystistä mongerrusta, mitä britit puhuvat. Sujuvan small talkin lisäksi jotkut ihan oikeastikin haluavat tutustua. Amerikkalaiset ystäväni täällä ovat paljon enemmän innoissaan tuoreista vihanneksista ja terveellisyydestä kuin eurooppalaiset kanssa-asujat. Uskonasioita ei tarvitse nostaa tapetille, eivätkä ne ohjaa kaikkien ajattelua, ja republikaani voi olla niin monella tapaa. Euroopan unioni on esikuva ja Suomi on eksoottisinta ikinä.
Joka päivä opin jotakin uutta, hämmästelen eroavaisuuksia ja jaan tietoutta meidän tavoistamme toimia. Kaikkien ennakkoluulojen alta on paljastunut sydämellisimmät tapaamani ihmiset, joita tulen ikävöimään rajattomasti. Sarah ja siskonsa Sam tosin tarjoutuivat adoptoimaan minut, koska olen kuulemma viidessä kuukaudessa amerikkalaistunut riittävästi - sanoin yliopistoa vahingossa collegeksi (eurooppalaisille se on lähes aina university) ja erehdyin puhumaan dollareista eurojen sijaan. On jo lähes huvittavaa, kuinka usein kuulen lauseen "Oh Laura, that's so American!"
Niin ja - kantriahan rakastan enemmän kuin yksikään jenkkiystäväni. Huvittavaa.
 |
| Oi mitä tyttöjä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti