Only hate the road when you're missing home.

Mun kirjoita näistä -listalla on yksi aihe ihan ylitse muiden: ikävöinti.

Tää on sellainen aihe, mitä mietin paljonkin. Tiedän olevani ikävöivää sorttia. Vaikka uusien tyyppien tapaaminen on ihanaa, kiinnyn ihmisiin melko hitaasti. Ja kun sitten kerran on kiinnytty, pysyttelen melko lailla näiden ihmisten seurassa ja kaipaan sitä aktiivisesti. Se tulee aivan takuuvarmasti tuottamaan kevyttä angstia kevään aikana.

via huffpost.com

Mitä tähänastinen elämäni on minulle kuitenkin opettanut on se, että kahta elämää ei voi elää yhtä aikaa. Puoli vuotta Hollannissa tarkoittaa uuden elämän luomista puoleksi vuodeksi. Uudet ystävät, uudet opinnot ja uudet vapaa-ajan aktiviteetit. Oon miettinyt muutamia ohjenuoria itselleni keväälle.

• Skypeily perheelle ainoastaan about kerran viikossa. Voisin valittaa ikävääni äidille vaikka joka päivä, mutta se ei ihan oikeesti ole kovinkaan produktiivista tai fiksua mun itseni kannalta. Lisäksi Suomen-kuulumisien kuuleminen saa mut kaipaamaan kotiin, siihen elämään josta mun on nyt ihan pakko sattuneesta maantieteellisestä syystä pitää pientä taukoa. 

• Jatkuvan facebook-chattailun ja whatsappailun osittainen vaihtaminen kirjeisiin. Kirjeiden kirjoittaminen on ihanaa ja niiden saaminen vielä ihanampaa. Lisäksi on pakko hyväksyä se, että vastaus ei tule minuuteissa. Oppiipahan kärsivällisyyttä.

• Suomi-ihmiset saavat toki tulla visiitille Hollantiin, mutta kohtuuden rajoissa. Tähän mennessä about jokainen tuttu ja ystävä on ilmoittanut halukkuutensa vierailuun, mutta en toki oleta että kaikki mitenkään pääsisivätkään. Ne, jotka sitten toden teolla haluavat tulla, ovat tietyssä priorisointijärjestyksessä: mun pitää saada myös vapaita lomia omalle reissaamiselle ja Hollanti-tutkimusmatkailulle. 

• Ei Suomi-lomia vaihtoaikana. Se on kallista ja melko hölmöä mulle, koska aijai sitä hetkeä kun pitäisi lähteä takaisin Hollantiin. 

• Laura, mene mukaan bileisiin, illanviettoihin, vaihtari-infoihin ja -tapahtumiin. MENE! Aina ei inspaa ja joskus on kurjaa, mutta se kantaa hedelmää pidemmällä aikavälillä.

Semmosia. Jokaisella on omat keinonsa selvitä koti-ikävästä, mutta itse toivon näillä neuvoilla pääseväni eroon pahimmasta angstista. Toisaalta ikävä ja heikot hetket on vaan hyväksyttävä. There can't be a rainbow without a little rain. 

Hei muuten, kävijätilastot näyttävät mukavilta, mutta olisi ihan lystiä myös tietää ketkä tätä seuraavat. Ryhtykää lukijoiksi, kommentoikaa olemassaolostanne tai laittakaa esim postikortti, jossa kerrotte mieltymyksestänne mun ihastuttavaan hengentuotokseen. 

Rakkautta, lämpöä ja valoa!

Laura